Hyvää Joulua 2011 ja Onnellista Uutta Vuotta 2012! [22.12.]

Lunta odotellessa [17.12.]

Onhan ollut kummallinen talvi! Lunta ei meinaa tulla millään. Reellä ei olla päästy ajelemaan kotipuolessa vielä kertaakaan, Kuusamossa mökillä sentään kertaalleen. Tiet ja polut ovat olleet siinä kunnossa, että edes nastarenkailla varustelulla kickarilla ei ole ollut niille mitään asiaa. Homma on mennyt lähinnä lenkkeilyksi autonrenkaan kanssa tai ilman.

Vallitsevista olosuhteista suivaantuneena Saapunkitiimi kävi ostoksilla. Mukaan tarttui loistopeli 1980-1990-lukujen taitteesta: aito ja alkuperäinen Suzuki S1 : ) Nyt on projektina viritellä menopeli meidän käyttöön sopivaksi eli irrottaa siitä moottori.

Famin uhmaikä alkaa onneksi mennä pikkuhiljaa ohitse ja se kokeileekin Ráfin pinnaa enää harvakseltaan. Vetohommissa nuorukainen kuumuu edelleen sen verran reippaasti, että on valjastettu pojat viimeaikoina peräkkäin turhien konfliktien välttämiseksi. Menisivät todennäköisesti ihan hienosti rinnakkainkin, mutta tuleepa samalla harjoiteltua pidemmällä vetoliinalla menoa. Toivottavasti talvi tuo mukanaan hyviä uutisia myös "perheenlisäyksen" suhteen. Suunnitelmissa on muuttilauman kasvattaminen vielä yhdellä muutilla.

Tässä talven ensimmäisiä rekikuvia Kuusamosta joulukuun alusta 2011. Famistakin on kasvanut jo iso poika!

Halakohommia ja lisää kuljetuskapasiteettia [04.10]

Talvea ja lunta odotellessa päähän pälkähtää kaikenlaisia hassuja ajatuksia. Todettiin yhtenä päivänä, että halutaan auton peräkontti takaisin omaan käyttöön ja samalla olisi kiva päästä eroon myös tuosta jatkuvasta suksiboxi auton katolla ajelusta. Koska pakettiauto ei tullut kysymykseen (ei haluta ylläpitää kahta autoa ja koko nelihenkisen porukan pitää päästä samalla autolla kulkemaan), niin päädyimme etsimään pikkunäppärää koirankuljetuskärryä.

Varsin pian osto- ja myyntipalstalta löytyikin lupaava kärry, WT Metall Thermo3. Vähän käytetty ja kohtuullisen uusi tapaus. Kaupat lyötiin lukkoon ja mukavien yhteensattumien summana kärry saapui muutaman viikon sisällä pääkaupunkiseudulta uuteen kotiinsa.



Kärryhän piti heti tuunata malamuuttiaiheisilla tarroilla : ) Koirat ovat viihtyneet kärryssä hyvin, pari mökkireissua on kärryn kanssa jo tehty. Ei tuo kärry perässä ajelu ainakaan vielä ole myöskään kuskin hermoja kiristänyt, vaikuttaisi yllättäen olevan pikemminkin päinvastoin. Ja niin, kärryssähän on kolme koppia, joten yksi on vielä tyhjänä... Saapa nähdä, kuinka pitkään =D



Syksyllä on mukava varautua talven tuloon halkohommissa. Halkojen ja pöllien roudaaminen metsästä käy myös hyvänä treeninä malamuuteille. Valjastettiin mökillä muutit kottikärryn eteen ja lastattiin kärry täyteen halkoja ja pöllejä. Koirat vetivät metsästä kymmenenkunta ylikuormattua kärryllistä. Hauskaa ja hyödyllistä puuhaa koirien kanssa!

Hilikkulan treenit [10.09.]

Kävimme Rokualla, Hilikkulassa, alaskanmalamuuttien perinteisissä yhteistreeneissä. Tällä kertaa tehtiin pelkkä päiväreissu. Olihan lähes koko Saapunkitiimi edelleen hivenen toipilaana elokuun sairastelujen jälkeen.

Mukava oli nähdä taas tuttua muuttiporukkaa. Reima kävi ajamassa koirilla parikin mutkaa Hilikkulan mukavissa maastoissa.

Tässäpä kuvia Hilikkulasta:




Hilikkulassa oli myös paljon muutinpentuja. Tässä Fami pikkuvelipuolensa Mörkön kanssa. Kovin on samaa näköä pojissa : )

Jännittävä kohtaaminen Riisitunturin kansallispuistossa! [07.08.2011]

Kesäloma on sitten lopuillaan ja varsinainen aktiiviloma on ollutkin. Maisemat ovat vaihtuneet Tallinnan keskiaikaisista tunnelmista Riisitunturin kansallispuiston rauhaan ja kaikkea muutakin siltä väliltä on touhuiltu.

Mutta ehdottomasti jännittävin tilanne sattui viimeisellä lomaviikolla! Teimme kolmen päivän vaellusreissun Riisitunturin kansallispuistossa. Lähdettiin Kirintövaarasta kävelemään Karitunturin kautta kohti Riisitunturia. Meillä oli rinkat selässä ja koirilla tietenkin omat satulareppunsa. Matkalla oltiin kolme päivää.




Riisitunturin reitti kulkee todellakin keskellä "ei mitään", lähimmät metsäautotietkin menevät n. 4-5 kilometrin päässä reitistä. Heti menomatkalla lähtöpaikalle Kirintövaaraan saatiin taksikuskilta tiedotus, että reitin lähtöpaikasta parinsadan metrin päässä oli samalle aamulle nähty karhu! Se ei meitä kuitenkaan estänyt lähtemästä metsään. Ensimmäiset ja koko reissun ainoat vastaantulleet vaeltajat tapasimme heti kohta Kirintövaaralta lähtiessä. He vahvistivat, että reitti oli todella hiljainen. Eivät olleet nähneet koko reilun 30 km matkalla yhtään ihmistä.

Pari ensimmäistä päivää menimme porojen kanssa samaa matkaa. Polulla aivan edessämme meni koko matkan tuoreita poronjälkiä. Muutaman kerran porot olivat aivan näköetäisyydellä. Koirat kantoivat reppujaan innosta puhkuen. Ráfi käyttäytyi välillä kummallisesti - otti ilmasta hajuja ja pysähtyi tarkkaavaisena tuijottamaan kohti metsän/suon reunoja. Luulin, että ottaa porojen hajuja, mutta jälkeenpäin tajusin olleeni väärässä =)

Ráfi ja Fami lepotauolla Koljatinlaella:



Koirat pitivät aina taukopaikoilta lähtöä tehdessämme malamuuttimaista meteliä. Ulisivat ja vinkuivat innoissaan (jonkun mielestä se tosin kuulostaa aivan siltä, kuin koiralta oltaisiin kaulaa katkaisemassa). Kolmantena päivänä lähtiessämme yöpaikastamme Liittolammen laavulta koirat olivat erityisen äänekkäitä.

Liittolammen laavu:


Lähdettiin liikkeelle ja ehdittiin kävellä kolme minuuttia, kun polun viereiseltä kalliolta, oikealta puoleltamme, alkoi kuulua kummia. Ensin vaimeaa vihellystä, sitten kuului sellainen ääni, joka tulee, kun puut hankautuvat toisiaan vasten tuulessa. Paitsi että oli lähes tyyni ilma... Puoli minuuttia edellisestä rysähti! Läheltä, arviolta 50-100 metriä polulta, kaatui honka. Ja heti perään kuului taas vihellys! Eipä ollut vaikea arvata, että karhuhan se siellä meille kertoi läsnäolostaan!

Pelotti niin maan vietävästi! Varovasti yritettiin tiirailla kallioiden taakse, että näkyykö karhua, mutta ei saatu näköhavaintoa. Rafi olisi ollut menossa äänen suuntaan, mutta Fami ei noteerannut ääntä mitenkään. Olimme tuulen yläpuolella, joten koirat eivät saaneet suoraa vainua tuulen mukana.

Napattiin heti muutamia kuvia ryskäyksen suunnasta, mutta kuvissakaan ei nallea näkynyt:


Jatkoimme matkaamme eteenpäin rauhallisesti jutellen. Yritimme pitää myös vauhdin rauhallisena, vaikka vaikeaa se oli =D Polku lähti kaartamaan loivasti vasemmalle ja kalliokko, josta karhun äänet kuulimme, jäi oikealle. Uusia ääniä ei enää kuulunut, mutta ilmeisesti karhu kuitenkin seurasi vielä tovin menoamme, koska Rafi pysähteli vielä parin kilometrin ajan aina välillä tuijottamaan tiukasti metsään.

Viisi kilometriä käveltyämme saavutimme Riisitunturin päiväreitit ja muitakin kulkijoita alkoi näkyä. Rafikin lopetti metsään tuijottelun. Riisitunturin päällä nautittiin sitten jo upeista maisemista leppoisissa tunnelmissa.



Kohtaaminen karhun kanssa oli todella jännittävä ja pelottavakin, mutta silti aivan mahdottoman hieno kokemus! Näköhavainnon puuttuminen toisaalta harmitti, toisaalta ei. Seuraavana päivänä kävimme Kuusamon Suurpetokeskuksessa katsomassa karhuja ja päästiinpä jopa syöttämään omenia ja mansikoita Juusolle ja Tessulle! Juteltiin myös edellispäivän karhuhavainnosta Suurpetokeskuksen porukan kanssa ja ilmeisesti juuri meidän koirien pitämä epätavallinen älämölö sai karhun kiinnostuksen heräämään. Karhu saattoi myös olla nälkäinen, mutta meidän seurue osoittautui liian pelottavaksi ja karhu purki sitten turhautumistaan ryskäämällä. Oli miten oli, niin mieleenpainuva kokemus ainakin oli!

Tässä vielä kuvia Kuusamon Suurpetokeskuksesta:

Reima syöttää Suomen suurimmalle ruskeakarhulle, noin 400 kiloiselle Juusolle omenoita ja mansikoita:

Yllättäen opas meni sisälle yhteen karhutarhoista ja nallet tulivat katsomaan, että mitä hyvää evästä pussissa olisi tänään tarjolla:

Opas ja Juuso joivat keltaista Jaffaa yhteisestä pullosta:

Tornio KV 23.07.2011 [24.07.]

Kävimme eilen Tornion KV näyttelyssä Famin ja Ráfin kanssa. Näyttely meni hienosti.

Fami sai kolmannesta näyttelystään kolmannnen NUO-EH tuloksen. Tälläkin kertaa arvostelu oli erittäin positiivinen. Fami tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen, mutta mittasuhteet, liikkeet, koko, luonne, purenta jne ovat kunnossa.

Ráfin tulos olikin kerrassaan loistava: KÄY-ERI, KÄK1, SA, PU1, VSP, SERT ja CACIB! Arvostelu oli tuloksen mukainen : ) Onnittelut myös ROP nartulle sekä kaikille muillekin tuloksiinsa tyytyväisille!

Koiranäyttelyitä [17.07.]

Tulisalon Spirit Of Wilds, "Ráfi", 17.07.2011:


Hauenkuonon Fámolaš Fievru, "Fami", 17.07.2011:


Kesän aikana on käyty koirien kanssa tähän mennessä kahdessa näyttelyssä. Ainoastaan Fami osallistui Kemin ryhmänäyttelyyn, mutta Oulun KV näyttelyyn lähdimme kummankin koiran kanssa.

Kemin ryhmänäyttely 10.07.2011:

Famin kohdalla Kemin näyttely oli ensimmäinen oikea näyttely (viime syksynä käytiin yhdessä mätsärissä), joten näyttely oli harjoittelua sekä Famille että handlerille. Tuloksena kuitenkin yllättäen NUO-EH, vaikka liikkuminen meni Familla suurimmaksi osaksi pelkäksi pomppimiseksi. Fami tarvisee myös aika paljon "lihasta luiden päälle", koska on vielä aika hentoinen urosmalamuutiksi.

Mielenkiintoinen tapahtuma näyttelyssä oli se, että tuomari ei jostain syystä katsonut itse Famin hampaita, vaan pyysi handleria näyttämään ne. Mitään syytä moiseen ei kertonut eikä myöskään arvostelussa ollut mitään mainintaa. Fami ei antanut minkäänlaista merkkiä yhteistyöhaluttomuudesta, joten vähän jäi ihmetyttämään, minkä takia tuomari ei itse niitä hampaita katsonut...?

Oulun kansainvälinen koiranäyttely 17.07.2011:

Valmistautuminen Oulun näyttelyyn sujui meille perinteisellä kaavalla eli viikon mökkeilyn ja metsässä rypemisen jälkeen koiria harjattiin n. puoli minuuttia / koira : ) Tuomari oli tähän asti kohtaamistamme tuomareista tarkin ja tutki jokaisen koiran pitkään ja perusteellisesti aina hännänpäästä kuononpäähän saakka. Fami sai jälleen hienosti NUO-EH tuloksen, Ráfin tulos oli upea: KÄY-ERI, SA, PU3 ja VASERT!

Näyttelyssä oli myös paljon tuttuja, sekä muutti-ihmisiä että muitakin tuttuja. Liekö kaunis ja aurinkoinen sääkin vaikuttanut ilmapiiriin, mutta ainakin muuttikehän laidalla oli mukavaa. Näimme myös Ráfin toisen siskon ensimmäistä kertaa pentuajan jälkeen, mikä oli myös hauska sattuma. Todella paljon on samoja piirteitä sisaruksissa!

Sekä Ráfi että Fami käyttäytyivät ihmis- ja koiravilinässä mallikkaasti, joten jäimme näyttelyn jälkeen vielä toviksi kiertelemään näyttelyaluetta ja tutustuimme eri myyntipisteiden tarjontaan. Eihän siellä vetokoirille oikeastaan mitään ollut, mutta kaikenlaista kivaa koirakrääsää kumminkin.

Koirien arvostelut löytyvät kotisivuiltamme, koirien omilta sivuilta.

Tässä muutamia kuvia Oulun näyttelystä.

Lomalla [15.07.]

Kesäloma pärähti käyntiin hyvässä lomasäässä. Saapunkitiimi suuntasi kohti Kuusamoa mökkeilemään. Koirien treenaminen on jäänyt tänä kesänä vähiin kuumien kelien vuoksi, joten mökillä vapaana juokseminen on ollut koirille tärkein liikuntamuoto kesän aikana.





Mökkielämän lomassa ehdittiin käydä myös retkeilemässä. Tässä muutamia kuvia Hossasta:

Alkukesän ja Juhannuksen tunnelmia [26.06.]

Niin se vain juhannuskin tuli ja meni. Alkukesä on mennyt meillä lähinnä tytön pesäpallotouhuissa, mutta koirienkin kanssa on ajeltu aina, kun se on ollut kelien puolesta mahdollista. Ráfi ja Fami eivät onneksi ole mitenkään herkkiä lämmön suhteen, joten kickbike lenkeillä on päästy käymään säännöllisesti lukuunottamatta yhden viikon +30 hellejaksoa. Silloin muuttipojat viihtyivät parhaiten sisällä viileällä laattalattialla makoillen.

Pahaksi onneksi Kiiminkiin kaivetaan kesän aikana kaukolämpöputkea ja meidän lenkkipolut ovat juuri tuolla aluella. Niinpä suurin osa lenkeistä on jouduttu tekemään asfaltilla ja se ei ole oikein tassuystävällinen maasto. Joten joku hyvä tossuviritelmä pitäisi koirien tassuihin kehittää - tähän mennessä ei ole löydetty mistään hyviä tossuja.

Heinäkuussa olisi tarkoitus käydä muutamassa näyttelyssä koirien kanssa, mutta kummallakin on karvanlähtö juuri nyt vaiheessa. Familla on menossa ohi ja Ráfilla on juuri alkamassa. Että saapa nähdä, miten näyttelyiden kanssa sitten lopulta käy. Osallistutaanko vai jääkö väliin.

Tässä muutamia kuvia Kuusamosta Juhannuksena 2011.

Hei hei talvi 2011! [02.05.]

Niin ne vaan lumet yhtäkkiä hävisi, pääsiäisenä ei ollut enää puhettakaan hiihto/rekikeleistä. Tässä vielä tunnelmia talven viimeisiltä hangilta Kuusamosta.





Kevät on edennyt normaalilla kaavalla. Koirien kanssa on siirrytty rekiurilta ja hiihtoladuilta pyöräteille odottamaan metsäpolkujen sulamista ja kuivumista. Varsinkin Fami on ollut oivassa juoksukunnossa ja kickbike on saanut kovaa kyytiä. Kesällä olisi tarkoitus ajella koirilla omaksi iloksi ja onpa suunnitelmissa osallistuminen myös muutamaan lähialueen näyttelyynkin. Famin kanssa ei olla hommaa vielä harjoiteltu ollenkaan, mutta niinhän se on, että vain lahjattomat reenaa...? =D

Utajärven KVK [19.03.]

Tänään käytiin Utajärvellä alaskanmalamuuttien kuormanvetokokeessa Ráfin kanssa. Tuloksena KVK1! Tulos oli hyvä ottaen huomioon meidän tämän vuoden olemattoman kuormanvetoharjoittelun.

Kerroin oli tasan 5 x koiran oma paino eli Ráfi veti tällä kertaa 195 kiloa. Koska vetobaana oli luistava ja Ráfilla oli KVK1 tulos jo viimevuodelta kertoimella 10,7 (412 kg), niin lähdettiin kokeilemaan, josko Ráfi olisi päässyt samoille luvuille myös tänä vuonna.

No, tänään ei ollut Ráfin päivä. Poika veti tuon 195 kg ilman mitään isompia ponnisteluja, mutta painojen reilun korottamisen jälkeen löi takapuolensa kirjaimellisesti kenttään =D

Menihän se tuo 406 kiloakin hienosti sen jälkeen, kun Ráfin suoritusaika loppui ja isäntä tuli reen vierelle kannustamaan. Eli ei se kuitenkaan voimasta ollut kiinni.

Synttärionnittelut [03.03]

Ráfi-isä toivottaa hyvää 1-vuotissyntymäpäivää pennuilleen:
HAUENKUONON FARGAT FRUV’VÁ:lle, HAUENKUONON FÁSKKA FEARRÁN:lle, HAUENKUONON FIDNET FÁRBMI:lle ja HAUENKUONON FÁMOLAŠ FIEVRU:lle.

Fami-veli lähettää myös synttäriterveiset kaikille siskoilleen!

Rekiretki [05.02.]

Ráfin ja Famin kanssa rekiretkellä Kuusamossa tammikuun lopussa.

Talvi taittuu [04.02.]

Talvi on päässyt pitkälle ja kisakuume alkaa hiljalleen vallata mieltä. Siis koirien kuormanveto- ja valjakkokisat lähestyvät. Aluksi olisi tarkoitus osallistua ALMAn talvipäiville heti hiihtoloman alussa ja pari viikkoa siitä olisi Kiimingin perinteiset Aarnivalakiat. Reilut 400km ollaan koirien kanssa vetotreenejä tehty, vaikka välillä on isäntä ollut parin viikon tauollakin selän saadessa tällin potkuriajelulla metsässä.

Emäntä on pitänyt huolta koirien liikunnasta isännän maatessa selkä kipeänä sohvalla. Pitkiä kävelylenkkejä ja metsäseikkailuja on kuulunut päivittäiseen ohjelmaan. Nyt ollaan taas päästy ajelemaan reellä kotimaisemissakin. Pihasta pääsee itsetekemälle uralle, mutta melkoista ummessa puskemista se on, mutta siinäpä ne koirilla voimat kasvaa;-) Famista on tullut jo melkein isänsä kokoinen jässikkä ja voimaakin alkaa olla sen verran, että kaksistaan kävelyttäminen liukkaalla talvikelillä on jo huomattavasti haasteellisempaa.

Pesisrintamalla on myös pientä toimintaa. Nykyisin isäntä toimii KiimU:n F-tyttöjen joukkueenjohtajana ja täydentää niillä toimilla muutenkin vähäksi jäävää vapaa-aikaansa. Nuori, mutta innokas joukkue on kasassa, nyt siis vaan kovaa harjoitusta ja kesän pelejä odottelemaan. Perheen juniorikin on innostunut pesiksestä niin, että haluaa harva se ilta lyödä palloa pesismailalla ja joukkueen lukkariksi valittu isosisko saa tietysti silloin toimia kiinniottajana ;-)